Paula Sieppi kertoo entisaikojen kaivonkatsojista, ihmisistä, jotka osasivat katsoa kaivon paikan pajunvitsalla. Paulan isällä oli tämä taito.
Mindfulnessia taikavarvulla
Pajunoksa taipuu vesisuonen päällä, jos käyttäjä rauhoittuu kuuntelemaan. Ennen kaikkea veden etsiminen pajunoksan kanssa on kuitenkin mindfulnessia – sitä että sulkee muun hälyn ulkopuolelle ja keskittyy hetkeen.
Olostunturin kupeessa metsän keskellä autosta ulos hyppää muoniolainen Paula Sieppi pajunoksien kanssa. Hän on luvannut näyttää, miten toimii vanha kansantaito, veden etsiminen pajunvitsan avulla. Ennen vanhaan puhuttiin kaivonkatsojista – ihmisistä, jotka osasivat osoittaa hyvän paikan kaivolle pajunoksan tai muun apuvälineen avulla. Edelleen kaivonkatsojia on olemassa, ja taitoa voi opetella itsekin. Paulalle asia on tuttu jo lapsuudesta. Hänen isänsä katsoi kaivoa lapion avulla. Hän kuljetti metallista lapiota tasapainossa kämmenellään poikittain, ja siinä kohtaa kun lapio putosi, sijaitsi hyvä vesipaikka.
Suora varpu kääntyy mutkalle
Paula ottaa käteensä yli puolimetrisen V-muotoisen pajunoksan siten, että hanka osoittaa eteenpäin, ja kädet pitelevät lujasti oksista kiinni kämmenet ylöspäin. Kyynärpäät ovat rennosti lähellä vartaloa noin 90 asteen kulmassa. Pajun tulee mieluusti olla tämän vuoden uusi varsi, jotta se on notkea. Sitten Paula lähtee kävelemään. Hän ei pitkälle pötki, vain muutaman metrin, kun hanka jo kääntyy selvästi alaspäin. Mitä ihmettä, nytkö jo! Pajunoksa näyttää siltä kuin jokin näkymätön jousi vetäisi sitä mutkalle.
– Katajan ja pajukasvuston vierestä usein löytyy vesisuoni ja havupuut ovat niiden kanssa linjassa, Sieppi avaa.
Paula muistuttaa, että prosessille tarvitsee antaa aikaa ja läsnöoloa – veden etsiminen varvulla ei ole hätäisen hommaa.
Tee näin: Ota luja ote oksasta, kämmenet ylöspäin. Pidä kyynärpäät rennosti lähellä vartaloa noin 90 asteen kulmassa.
Hän suoristaa varvun ja jatkaa matkaa. Taaskaan hän ei pitkälle ehdi, kun pää jo kääntyy pojottamaan suoraan maata kohti.
– Tässä menee selkeä painanne maastossa, jossa vesilinja kulkee.
Meillä pohjolassa ei ole pulaa vedestä ja maanalaisia pohjavesikanavia tuntuu virtaavan tiuhassa.
– Oikein taitavat kaivonkatsojat osaavat kertoa myös, miten syvällä vesisuoni tai lähde sijaitsee.
Odotan innolla, että pääsen itse kokeilemaan. Paula kertoo, että useimmat ihmiset saavat kyllä oksan kääntymään, kun malttavat rauhoittua. Edellisellä viikolla hän veti luontoyhteyskurssin, jonka opiskelijoista kaikki saivat varvun kääntymään ennemmin tai myöhemmin.
Paula muistelee, miten Yllästunturin luontokeskus Kellokkaassa Äkäslompolossa hän esitteli henkilökunnalle ohimennen, miten varpu toimii. Varpu lähtikin voimakkaasti kääntymään alaspäin juuri asiakaspalvelutiskin kohdalla. Paula ihmetteli ääneen, miten voimakas kenttä tässä kohdassa on, kun eräs henkilökunnasta huudahti: Miten se varpu voi tietää, tämän alla todella on lähde!
Yhteys alitajuntaan antaa vastauksia
V-muotoista pajunoksaa kutsutaan myös taikavarvuksi. Paulan mukaan mitään taikuutta tai yliluonnollista ei kaivonkatsomiseen kuitenkaan liity. Varpu ei tiedä vastauksia, vaan se välittää tietoa käyttäjänsä alitajunnasta.
– Oikeasti sinä olet se, joka tiedät, mutta varpu vastaa ajatukseen.
Paulan isovaari oli tietäjä ja parantaja, shamaani Nils Petter “Pekka” Sieppi, jolla oli Kolarin Venejärvellä taikapuu. Hän kuiskutteli puulle ja kuunteli vastauksia. Minkä vaaran takana lehmät ovat, missä kadonnut sormus.
– Mutta eihän se puu niitä asioita tiennyt. Isovaari laajensi tietoisuuttaan luonnon avulla niin, että tieto tuli hänen omasta alitajunnastaan. Meidän tietoisuushan on vain pieni osa kokonaisuutta, alitajunta on sen sijaan valtava. Kun kuljemme metsässä, meidän kehomme lukee luontoa tiedostamattamme.
Toimiiko taikavarpu?
Jännittyneenä kokeilen itse pajunoksaa. Otan oikeaoppisen tiukan otteen varvun oksista ja lähden hitaasti kävelemään suoraan metsämaata pitkin. Tuijotan oksanhankaa edessäni kuin ongenkohoa. Milloin se sukeltaa? Ei vielä. Ei vielä. Käännyn toiseen suuntaan. Ei mitään. Pyörin metsässä oksa kädessäni hyvän tovin. Ei nykäisyä. Harmistuneena joudun antamaan periksi. Paula lohduttaa, että taito kyllä tulee, mutta vaatii muutaman tunnin rauhoittumisajan metsässä.
– Varpu lähtee kääntymään, kun ihmisen oma biomagneettinen kenttä on yhteydessä luonnon biomagneettisen kentän kanssa. Se vaatii vähän virittäytymisaikaa ja läsnäoloa metsässä.
Hänen edellisviikon opiskelijaryhmäkin vietti metsässä Paulan kanssa neljä päivää. He kävelivät paljain jaloin ja kuuntelivat metsää, rauhoittuivat ja hiljensivät mielensä. Tällaisessa mielentilassa varpu toimii paremmin, Paula opastaa. Kuulostaa täysin mindfulness-harjoitukselta, ja sitä se Paulan mukaan onkin. Läsnäolon harjoittamista. Näin oppii kuuntelemaan myös oman alitajunnan viestejä. Se onkin taito, josta on hyötyä kaikilla elämän osa-alueilla.