Muonio sykähdytti seikkailijoita

– Suuri seikkailu on henkistä ja fyysistä voimaa vaativa strategiakilpailu. Kuusitoista julkisuuden henkilöä on päättänyt haastaa itsensä ja ottaa mittaa toisistaan näissä lumoavan kauniissa mutta armottomissa olosuhteissa, juontaja Jaana Pelkonen julistaa Nelosen trailerissa, taustalla tuttu tunturimaisema.

Uusi Suuri seikkailu – Nukkuva jättiläinen herää -kausi kuvattiin viime syksynä Tunturi-Lapissa, pääosin Muoniossa. Mukana kisassa ovat näyttelijä Timo Lavikainen, erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlström, muusikko Jesse Markin, tuottaja ja tubettaja Daniel Ahola, mediapersoona ja juontaja Sanna Pikkarainen, toimittaja ja juontaja Yagmur Özberkan, muusikko Janne Hurme, yrittäjä ja mediapersoona Nina Mikkonen, vaikuttaja ja juontaja Hanna Tikander, näyttelijä Joonas Saartamo, yritys- ja liikuntavalmentaja Markus Pöyhönen, Latelasta tuttu yrittäjä ja mediapersoona Lauri Huttunen, muusikko ja radiojuontaja Marko Maunuksela, tv-persoona ja hyvinvointivalmentaja Kirsi Salo, toimittaja ja sosiaalisen median vaikuttaja Laura Haimila sekä malli ja esiintyjä Kelet Ali.

Kilpailijat asuivat kuukauden ajan Lapin luonnossa, jossa he pyöräilivät, patikoivat, meloivat ja suorittivat erilaisia taitoa ja nokkeluutta vaativia tehtäviä. Alkuun kisaa käytiin kahdessa ryhmässä, loppupuolella yksilöinä.

Ohjelman ydintä ovat seikkailun ja ihmissuhteiden lisäksi kestävät arvot ja luonnon kunnioittaminen. Lisäksi kilpailuasetelma ja pelin mukana tulevat yllätykset veivät heidät äärirajoille niin fyysisesti kuin henkisesti.

Nyt puoli vuotta kilpailun jälkeen oli aika kysyä kahdelta osallistujalta, mitä kisasta jäi korvan taakse. Tavoitimme Markus Pöyhösen ja Nina Mikkosen. Heille kummallekaan Muonio ei ollut ennestään kovin tuttu. Myös retkeily erämaaolosuhteissa oli uutta.

– Lähimmät eräkokemukseni taitavat olla armeija-ajalta. Lappi on kuitenkin aina kiinnostanut, ja myös Suuren seikkailun konsepti on mielenkiintoinen, Pöyhönen sanoo.

Markus Pöyhönen. Kuva: Nelonen Media.

Kilpailijat matkasivat ensin Kolariin junalla ja siitä edelleen bussilla Muonioon.

– Mehän emme tienneet, mihin meidät viedään. Määränpää selvisi vasta, kun astuimme bussista ulos. Se oli hieno ja sykähdyttävä hetki, kun saavuimme paikan päälle ja näimme, minkälaisessa maastossa kisaan ryhdytään, Mikkonen kertoo.

Kokemukset kannattaa ottaa vastaan

Mikkosen ja Pöyhösen puheissa vilahtelevat taajaan sanat sykähdyttävä, upea ja uskomaton. Kokemus jätti molempiin jäljen.

– Kuvausten aikana näimme paljon hienoja ja erilaisia paikkoja, ruskakin oli kaunis. Näkymät järvillä ja tunturien huipuilla olivat uskomattomat, Pöyhönen ihastelee.

– Olin koko ajan mykistynyt luonnon jylhästä kauneudesta. Se liikutti minun sisintäni, Mikkonen puolestaan huokaa.

– Kun annoin silmän lipua siinä äärettömässä tunturimaisemassa, mieleni herkistyi ja tuli tunne, että olen osa jotain ihmistä suurempaa kokonaisuutta, jonka äärellä voi tuntea suurta nöyryyttä ja kiitollisuutta, hän jatkaa.

Nina Mikkonen. Kuva: Nelonen Media.

Kun tuotantoyhtiöstä lähestyttiin Pöyhöstä, hänelle oli heti selvää, että mukaan lähdetään. Mikkonen sen sijaan puntaroi asiaa tovin.

– Olin iloinen, että minua kysyttiin mukaan, mutta kyllähän totta kai mietin, onko minusta siihen. En ole enää nuorin ja notkein, eikä minulla ole aiempaa kokemusta näin haastavassa maastossa retkeilystä. On aivan eri asia kulkea Lapin tuntureissa ja kairoissa kuin etelän sekametsässä tai kallioisessakin maastossa. Mutta olen oppinut, että elämässä kaikki voi muuttua hetkessä. Kannattaa siis ottaa kokemukset vastaan, kun elämää vielä on.

Mikkosesta kuoriutuikin varsin pätevä seikkailija.

– Rohkeutta pitää olla ja uskallusta laittaa itsensä alttiiksi asioissa, joissa on vahvasti epämukavuusalueella. En ole pelännyt haasteita enkä sitä, että pärjäänkö vai en. Uskallan myös näyttää itsestäni puolia jos toisia. Tässä mielessä olen varmasti ollut hyvää ainesta, Mikkonen naurahtaa.

Rauhoittumista ja erätaitoja

Luonto usein opettaa kulkijaansa. Miten on, Markus ja Nina, mitä jäi reppuun?

– Vaikka meillä oli paljon kisoja ja tekemistä, opin ehkä eniten rauhoittumisesta. Lapissa leposykkeeni laski ja olo oli rauhallinen vielä reissun jälkeenkin. Normaalin arjen keskellä olisi ehkä hyvä käydä useammin luonnossa rauhoittumassa, Pöyhönen arvioi.

Mikkonenkaan ei palannut tyhjin käsin.

– Varusteista opin, että mitään ylimääräistä ei kannata ottaa mukaan. Siitä minulla on nyt empiiristä kokemusta. Mukana oli joitain ylimääräisiä tavaroita, ja kaikki ne joutui kantamaan itse, Mikkonen nauraa heläyttää.

– Ja olen myös paremmin perillä esimerkiksi siitä, miten vaativissa olosuhteissa tulee ottaa huomioon ravinnon saanti ja laatu, jotta saa tarpeeksi energiaa suoriutua vaativista tehtävistä. Joitain erätaitojakin opin itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta.

Kuvausten jälkeen arjen kiireet ovat vieneet molemmat seikkailijat mennessään – aikaa uusille eräkokemuksille ei ole vielä löytynyt.

– Lähiluonnossa on tietenkin tullut käytyä. Kävelen paljon päivittäin, Pöyhönen kertoo.

Mikkonen toivoo, että pääsisi tulevaisuudessa takaisin seikkailumaisemiin.

– Se on ihan varmaa, että haluan palata Lappiin. Haluan kokea Lapin ilman kilpailua ja kiirettä, ilman aikataulua.